Tuulettumassa

Aurinko paistaa ja koko kylä täyttyy puhtaan pyykin tuoksusta. What's not to like?

All you need is love...

and a dog

Kaukaa viisas ja läheltä kaunis

Kun jouluaattoaamun kahvikupilliset oli kumottu klassisen Lumiukko animaation parissa, päätettiin olla kaukaa viisaita. Ei muuta kuin juoksukengät jalkaan, jotta illalla voisi herkutella kaikessa rauhassa. Ruuan suhteen nimittäin enemmän on enemmän ja ruoka on uusi musta!

Jouluaatto ja autio hiekkaranta...

Rocky Balboa & Dippin Lady

Välikuolema 

Välikuolema # 2

You shall not pass

Paras joululahja oli yllättävä kohtaaminen "puolilöytökoiramme" kanssa. Löysimme kyseisen karvakasan syksyllä harhailemasta rannalta. Se oli selvästi eksyksissä ja yritti sinnikkäästi lähteä meidän matkaan. Vaikka kuinka olisimme halunneet, emme voineet sitä ottaa mukaan. Rupesimme etsimään sen omistajia / uutta kotia facebookissa.  Kävimme seuraavina päivinä ruokkimassa ja hellimässä sitä, kunnes yhtenä päivänä joku oli sen rannalta käynyt pelastamassa.

No tosiaan, kesken lenkin tämä hemmo ryntäsi kuin tyhjästä  pussailemaan meitä. Pienen yhteisen hetken jälkeen se johdatti meidät erään talon eteen ja otti siihen paikan. Nyt mekin olemme saaneet nähdä mistä se sai uuden kotinsa .

Ps. Myös kuvissa näkyvälle kepille löytyy järkevä selitys... Se raahattiin kotiin asti ja nyt se odottaa pientä muodonmuutosta (siitä ehkä lisää myöhemmin).

Yrittäjyydestä

Jos Suomalainen yksityisyrittäjä muuttaa määräajaksi ulkomaille mitä tapahtuu? No, päivän tietoisku: Hän ei kuulu kohdemaan sosiaaliturvan piiriin, koska on maassa vain tietyn määräajan. OK. Mutta hänet pudotetaan myös Suomen sosiaaliturvasta, koska hän on yksityisyrittäjä. Yrityksen verot toki maksetaan edelleen Suomeen. SELVÄ.

Toivottavasti ei tule vaivoja ja kolotuksia... Koska Who you gonna call... Ghostbusters?

Tässä mahtava video luovuudesta, yrittäjyydestä ja sen tukemisesta. Yritän palauttaa tämän aina mieleeni kun joudun painiskelemaan yrittäjyyden ei niin kivojen puolien kanssa.

Ryhmäliikuntaa

Ryhmäliikuntatunnit eivät ole minua koskaan erityisemmin kiinnostelleet... Miksi maksaisin jostain, mitä voi tehdä ilmaiseksi kotona rauhassa ja silloin kuin minulle sopii?

Erinäisistä syista johtuen olen kuitenkin käynyt joogaamassa ohjatuilla tunneilla. Ensimmäisen kerran ilmottauduimme äitini kanssa joogaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Minä olin menevinäni lennättämään hikeä ja tärisemään erilaisissa staattisissa asennoissa, mutta todellisuus olikin aurinkotervehdyksiä, hengitysharjoituksia ja itsensä tutkiskelua.
Koko homma kaatui viimein hysteeriseen naurukohtaukseen.. Vieressäni niskaseisonnassa huojuva kanssajoogaaja päästi ilmoille mojovan pierun. Koko muun salin keskittyessä omaan hengitykseensä, minä sain aivan järkyttävän naurukohtauksen. No eipä auttanut muu, kuin mennä hetkeksi ulos rauhoittumaan. Nauroin aikani ääneen oven takana, ennenkuin pystyin palaamaan saliin. Vihdoin itseni koottua hiivin takaisin.
Mutta tiedättekö sen hetken, kun et saisi missääntapauksessa nauraa? Jep, tottakai purskahdin heti saliin palattuani uudestaan hillittömään nauruun (ja joo, tiedän, ihan hiukan lapsellista saada yhdestä pierusta hysteerinen naurukohtaus... Mutta puolustuksekseni: se oli tilannekomiikkaa).
No jokatapauksessa, äitini ilmoitti tunnin jälkeen, että meidän olisi varmastikkin aika etsiä jokin toinen yhteinen harrastus.

Vuosien jälkeen päätimme äitini kanssa ottaa uuden yrityksen ja ilmottauduimme jälleen joogakurssille.
Tälläkertaa ohjaajaksi paljastui vankilasta karanneen näköinen mies koko oranssissa jumpsuitissaan. Sitten taas hengiteltiin, käytiin läpi uskonnollista filosofiaa sekä tehtiin aurinkotervehdyksiä niin monta, että päässä pyöri. Ei hyvä! Sinnittelin itseni paikalle ehkä puolille tunneista.

Noin muutama vuosi sitten annoin viimeisen yritykseni ryhmäliikunnalle. Lähdin kaverini kanssa hänen suosittelemalle joogatunnille. Homma oli jo lähempänä sitä mitä hain. Tunnilla sai hien pintaan ja pääsi haastamaan itseään. Ongelmaksi muodostui kuitenkin keskittymisen vaikeus. Sali oli niin täyteen ahdettu, että edellisen ja viereisen raajat lähentelivät uhkaavasti omaa nassua. Ihan hippasen ongelmia, raajojen sekatemetelin lisäksi, tuottivat myös toisinaan turhan lähellä omaan naamaa olevat peput ja muut kriittiset paikat.
Mutta suosittelisin tuntia kyllä ehdottomasti miehille ( ja naisille), jotka arvostavat naiskauneutta tiukoissa trikoissa. Pääset varmasti näkemään paraatipaikalta kauniisti aukeavia näköaloja....

Myöhemmin tajusin youtube videoita kahlattuani, että se mitä alunperin etsin oli pilates, eikä jooga. Treenailen kuitenkin säännöllisesti molempia . KOTONA!
Pari treenikaveria minulla kyllä on. Jillian Michaels ja Cassey Ho. Kovia mimmejä molemmat ;)

Kuva: tumblr.com

Ps. Pidätän itselläni oikeuden pyörtää  kaikki sanani osallistumalla joskus tulevaisuudessa ryhmäliikuntatunnille!

Talviaamuja ja väsyneitä koiruuksia

Wikipedia määrittelee auringonnousun seuraavanlaisesti:

Auringonnousu on hetki, jolloin Auringon yläreuna kohoaa taivaanrannan yläpuolelle. Auringonnousu ja siitä seuraavapäivä koetaan sillä maanpinnan alueella, joka kääntyy kohti Aurinkoa siten, että Aurinko alkaa valaista sitä. Ennen auringonnousua on kolmenasteista hämärää:

• Astronominen hämärä; Aurinko on alle 18 astetta horisontin alapuolellla, silloin ei ole enää täysin pimeää ja idän suunnassa alkaa jo olla kajoa, mutta tähtiä on vielä runsaasti taivaalla.

• Nauttinen hämärä; Aurinko on alle 12 astetta horisontin alapuolella, silloin merellä erottuu jo horisontti, mutta monet tähdet näkyvät vielä.

• Porvarillinen hämärä; Aurinko on alle 6 astetta horisontin alapuolella, ulkona näkee jo liikkua ilman valaistusta, mutta kirkkaimmat tähdet ja planeetat saattavat vielä näkyä.

Tässäpä sitten porvarien hämärää...wtf..

Surf's up

Minua on jo hetken aikaa hämmentänyt muutama asia surffaukseen liittyen. Varsinkin kun näihin asioihin/ilmiöihin törmää aika usein, olisi hienoa, jos joku voisi tehdä minut viisaammaksi näiden suhteen!

Ihan alkuun mitä surffaaminen on? No Wikipediahan tietää... "Surffaaja odottaa aaltoa laudan päällä maaten, ja alkaa sopivan allon lähestyessä meloa käsillä kohti rantaa"
Olenko yksin, vai tuntuuko kuvaus jonkun muunkin mielestä hiukan oudolta?!? Minun kielioppi taidoilla en todellakaan häiriinny siitä, että mukaan on lipsahtanut kirjoitusvirhe aalto sanan kohdalla. Ei tosiaan häiritse ei, mutta sanoisin, että tule nyt hyvä ystävä jo pois sieltä merestä, jos homma menee makoiluksi....

Kuva: Pinterest

Toinen päänrapsutuksia aiheuttava asia on ns. "surffibabet". Miten h!#&*!*ssä on mahdollista surffata narubikineissä ja tukka auki. Itselleni  urheillessa yksi tärkeimmistä asioista (laji kuin laji) on se, että tukka on pois silmiltä ja tissit tiukasti paketissa. Miten ihmeessä ne mini lappuset voi edes pysyä päällä kaiken touhuamisen lomassa? Pliis, jos joku tietää vastauksen niin kertokoon sen minulle heti. Surffibabe luukki on nimittäin kaukana siitä, kun minä kömmin rantaan: nenästä valuu merivesi räkävanoja ja ponnari on sen näköinen, kuin joku olisi pyörittänyt koko tyttöä tukasta ilmassa....

Kuva: Pinterest

Seuraavaksi lajin kannalta erittäin tärkeä kysymys: Miksi, oi miksi NIIIIIN MONI pukee ensimmäisellä kerralla märkäpuvun väärinpäin päälleen? Haha, ja kyllä, itsekkin pungersin ensimmäisellä kerralla puvun päälleni vain jotta voisin hetkenpäästä tehdä koko operaation uudestaan. Mikä on selitys tämän ilmiön takana? Pakko kyllä myöntää, että se on jokakerta yhtä hauskaa kun joku hikipisarat roiskuen äheltää märkkäriä väärinpäin päällensä.

Juurikin näin...

Entäpä miksi (varsinkin Suomalaisille) on niin tärkeää kuinka hyviä muut ovat surffaamaan? Jos kerrot, että surffaat, on ensimmäinen kysymys lähes aina: Oletko hyvä? Ja tiedustelut eivät yleensä vielä lopu omiin taitoihin, vaan myös kaikkien yhteisten tuttujen surffitaidot käydään läpi. Olen pelannut koripalloa noin 20 vuotta. En ainakaan muista, että kukaan olisi kysynyt olenko hyvä siinä. 

Omista taidoistaan monella on aika  ruusuiset kuvat. Tokihan me kaikki heitetään voltteja ja seistään käsillämme laudalla kun kukaan ei ole näkemässä, mutta oikeesti mitä väliä sillä on  kenellekkään muulle? Onhan se karua lajia vasta harjoittelevalle, kun ei saa aaltoja ja suurin osa ajasta kuluu vedenpinnan alapuolella pesukoneissa. Tulee ehkä helposti mieleen luovuttaminen, kun kavereilta on kuultu kuinka he ensimmäisinä päivinään ovat napsineet lukuisia siistejä aaltoja...
Yleensä totuus taitaa kuitenkin olla se, että mitä parempi surffari sitä nöyremmät puheet.

Tätä postausta voisi jatkaa loputtomiin... Miksi aloittelijat vaihtavat liian pieneen lautaan liian nopeasti? Miksi joku leikkii omalla ja toisten hengellä droppaamalla jatkuvasti muiden eteen aalloilla, miksi jollain ei ikinä ole omaa vahaa mukana(menee ehkä samaan kastiin kuin juhlapolttajat, jotka sauhuttelvat muiden tupakat?) jne. jne.

Lopetan nyt kuitenkin tähän, ennen kuin homma karkaa ihan käsistä.

On se surffaus vaan ihmeellinen laji <3

Tatu

ILLAKSI KOTIIN. VINNAIR

Trävelleri

Reissuhaaveilujen lomassa ihan pakko jakaa yksi video : 

Haha, osuu ja uppoaa... Olen törmännyt muutamaan "Cocoon" aikaisemminkin :)

Kielen opiskelua

Yritän parhaillaan oppia vimmatulla tahdonvoimalla vierasta kieltä. Avuksi otin perus itseopiskelumateriaalia: kirjoja ja cd:eitä. No ei tullut mitään... Hyvin nopeasti turhauduin toistelemaan typeriä lauseita, joita en todennäköisesti ikini tule käyttämään. En myöskään rehellisyyden nimissä oikein jaksanut innostua kieliopista. Sitäpaitsi kukaan täällä (Portugalissa) ei käytä samanlaista vanhanaikasita kieltä, mitä oppikirjoissa opetetaan.

No kirjat ja cd:eet päätyivät mappi ööhon ja otin uudet aseet käyttöön.

Jääkaapin ovessa harjoitellaan tilaamaan ravintolassa viiniä, sekä kertomaan, että lempiruokani on kalja.

Ulko-ovella opetellaan sanomaan: "Nähdään myöhemmin / pian" sekä "Olen surffaamassa". Kielen oppimisen sekä itsensä motivoinnin nimissä ulko-ovessa on myös portugaliksi teksti: Tee jotain upeaa!

Kenkähyllyllä kysytään "Onko tässä tarpeeksi kenkiä" ja todetaan "Kävellen olisit jo perillä".

Post it laput... Oodi oppimiselle!

Joulua odotellessa

Lumimyrskystatuspäivitys

Viimeaikoina on ollut mahdotonta välttyä tiedolta, että Suomessa on tullut lunta. Autot ovat jumissa, julkinen liikenne takkuilee ja kaikkia ottaa päähän...

Viimeistään tässäkohtaa facebookkiin ilmestyy lumipäivitysten rinnalle "minä kyllä muutan Suomesta heti nyt" päivityksiä. Ymmärrän tämän enemmän kuin hyvin, olenhan itsekkin siirtänyt elämäni toiseen maahan (tosin en pelkästään aurinko ja meri motivaattorinani).

Sen sijaan, etten talsi lumimyrskyssä kuin matkalla Mordoriin luen lumipäivityksiä Portugalin maaperältä. Ei tule lunta tällä, ei, joten tänne vaan!
Lämpimissä kodeissa kirjoitettuja päivityksiä luetaan täällä 14-asteisessa huoneilmassa. Lisäiloa useiden vaatekertojen lisäksi tuo sisäilman kosteus. Kylmyys tosiaan tuntuu kotona luissa ja ytimissä. Talojen eristeenä kun täälläpäin toimii lähinnä maali, ei varmaankaan edes tarvitse selittää kosteuden seurauksia. Jokapaikka on homeessa (aivoja myöten)!

Nyt pitäisi ratkaista miten toimia tilanteessa, jossa kaikki vaatteesi ovat homeessa. Peseminen ei ole vaihtoehto, koska vaatteet eivät kuivu missään. Ulkona sataa vettä lähes jatkuvalla syötöllä ja sisällä on edelleen... noh... kosteaa.

Mutta tiedättekös, kaikki on suhteellista ja ketutukseen ei kuole. Kukaan tutuistamme ei näitä asioita täällä päivittele. Asuntojen kylmyydestä eräs tuttavamme totesi vain, että näin se menee. Talvisin kaikkien pitää olla kotona yhdessä huoneessa, jota yritetään lämmittää pattereilla ja kynttilöillä.
Vaatteiden homehtumisen toinen ystävämme oli ratkaissut sillä, että vaatteiden määrä karsitaan minimiin ja niitä pidetään jatkuvalla kierrolla päällä, jotteivat ne kerkeä homehtumaan kaapissa.

Ei ne myrskyt tosiaan siihen lopu, että lähtee karkuun suomesta. Ne vaihtavat korkeintaan muotoaan. Käsittääkseni kyse on pitkälti siitä, miten asiat näkee ja kokee. Tämä kommentti facebookissa oli mielestäni upea lähestyminen lumimyrskyihin: "Kyllä tämä lumi on saanut ihmiset taas ulos masennuksen kuoresta. Tänäänkin ihmiset puhuvat tuntemattomille ja auttavat heidät parkkipaikoista pois. Kyllä tuli hyvälle mielelle kun sain auttaa muutamaa lumihaudasta ylös ja sain itse saman kohtelun pyytämättä vähän myöhemmin. Kiitos kaikille"

Aion siis todella olla onnellinen, etten ole lumimyrskyn keskellä. Lämmittelen kynttilöiden äärellä ja pistän vaaterumban pyörimään.

Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Siitä saakka kun tultiin Ericeiraan oon ihastellu meidän lähistöllä olevia jättiläismäisiä tuulimyllyjä. Puoli vuotta siinä kesti, että otettiin härkää sarvista ja lähdettiin ihan läheltä katsomaan näitä jättiläisiä.

Koska tarkka reitti tuulimyllyjen luokse oli hieman hämärän peitossa, joudun erehtymättömän suuntavaistoni lisäksi piirtämään google mapsin pohjalta tarkan 1:10000 mittasuhteessa olevan kartan perille pääsyn varmistamiseksi.

Lähdettiin luottavaisin mielin huristelemaan kohti myllyjä, mutta toisen käännöksen jälkeen huomasin, että jostain selittämättömästä syystä oltiin ajettu harhaan.

Jossain on tapana sanoa, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä osoittautui tässä tapauksessa todeksi.
U-käännös paikkaa etsiessämme huomattiin tien reunalla (juoksemassa täysin päättömästi) iiihan pikkunen koiran pentunen. Saman tien oli selvää että pikkunen oli aivan väärässä paikassa. AUTO SEIS! ja hätävilkut päälle. Simge hyppäsi autosta ulos ja alkoi houkutella pentua luokseen. Hetken takapuolta heilutettuaan (siis pentu) koira kipitti Simgen hellään syleilyyn ja helpotuksekseen iski pienet naskali hampaansa suoraan Simgen kätösiin. Otettiin pikkunen kyytiin ja ajettiin takaisin "asutus alueen" lähistölle ja alettiin etsiä koiran omistajaa.

Ollaan jouduttu täällä olo aikana tottumaan näkyihin, mitkä ei todellakaan ollu Suomessa mitenkään yleistä. Liian monta kertaa on nähty auton alle jääneitä koiria teiden poskilla, mikä melko varmasti olisi ollut tänkin pikkusen kohtalo...ellei kohtalo olisi puuttunut peliin.

Mutta mutta, hetken aikaa etsittyämme nähtiin huolestuneen näköinen mies pienen tyttärensä kanssa haahuilemassa holttomasti. Loistavalla Portugalin kielellä huusin hänelle (Fala Ingleshh?? Nou? mm....small dog wufwuf?) Huolestuneet kasvot vaihtuivat helpottuneeseen ja iloiseen ilmeeseen ja pikku tytär päästi riemun kiljahduksen! Oli mahtava nähdä kuinka epätoivo muuttui hetkessä aidoksi onnen tunteeksi.

Kun pentu oli saatu takaisin onnellisille omistajilleen, oli meillä vielä matkan alkuperäinen tarkoitus edessä. Tässä kohtaa jouduin tyytymään erehtymättömään suuntavaistooni ja pienen kikkailun jälkeen löydettiin perille.

Siinä se oli. Kaikessa komeudessaan. Kun tuollaisen lähelle menee siipien ilmaa halkovan huminan kuulee ja melkein tuntee rintakehässä.

Portugalissa käytetään paljon tuulivoimaa. Meidänkin kotiin tulevasta sähköstä on yli puolet tuottu uusiutuvilla energiamuodoilla. Valtaosa juuri tuulivoimalla. 

Olen lukenut paljon suomessa trendinä olevasta tuulivoiman vastustamisesta. Mahtavimmat perustelut tuulivoimaa vastaan ovat ehdottomasti kommentit maiseman turmeltumisesta. Täällä nyt puoli vuotta näiden maiseman turmelijoiden ja turvallisuus uhkien keskellä asuneena en voi kun ihmetellä suomessa vellovaa kiivasta tuulivoimaloiden vastustamista.  Henkilökohtaisesti pidän myllyjä isona osana tunnistettavaa rannikkoa ja lisäksi ne kaunistavat kukkuloiden mahtavia korkeuseroja. 

Harhaan ajoa, kohtaloa ja paasausta. Siitä oli tämä päivä tehty.

Se on sillälailla, ettei se ole milläänlailla

Epämääräistä haahuilua kameroiden kanssa, siitä oli tämä päivä tehty.

Viimeviikkoina kuvia on tullut räpsittyä enemmän, kuin paljon. Tämä liittyy erääseen duuni projektiin, ei mihinkään kodak-kärpäsen puremaan. No oli miten oli ja mielummin mitenvaan suuntasimme läheltämme löytyvään entisajan kylään kamerat heiluen.

 Kylä on rakennettu muurien suojiin. Paikasta löytyy muunmuassa kievari, jossa voi melkein nähdä miehet istumassa kolpakkoidensa kera, pikkuriikkinen kirkko sekä suutarin ja apteekkarin talot.  Paikka on restaroitu ja lavastettu niin hyvin, että on helppo herättää kylä mielessään eloon. Melkein ärsyynnyin ajatuksesta, että tässä kylässä kenelläkään ei ole mitään yksityisyyttä ja pihoilla juoruillaan jatkuvasti naapureiden tekemisistä...

Sadannenkerran nämä nurkat koluttuamme (ollaan täällä tosiaan vierailtu kyllästymiseen asti, ja tää reissu oli ainoastaan tarkoitettu hifistelylle) jatkoimme kohti leipä ostoksia.

Sympaattinen piha kaikessa sekametelissään, josta saa viikonloppuisin parasta uunituoretta leipää.

Paikkaa ei ole kovin vaikeaa spotata kauempaakaan..

Matkalla kotiin oli pakko vielä pysähtyä ihmettelemään näkyä kylpyamme ja hevoset autotien varressa.
Toisaalta tämä oli huojentava näky, koska edellisellä kerralla ohi ajaessa hepat olivat tien toisella puolella omakotitalon pihalla. Ja älkää hämääntykö, kyseinen piha on tarpeeksi iso korkeintaan vahtikoiran reviiriksi. Tai ehkä chiuaualle (menikö oikein?). Mutta siiinä ne nökötti rivissä portin takana _ kolme hevosta. Nyt niillä oli sentään kokonainen pelto laidunnetavana (ja kylpyamme!).

Raasut oli hellyydenkipeitä ja tunkivat mahdollisimman lähelle tekemään tuttavuutta. Me oltiin kyllä enemmän peloissaan, kuin innoissaan tästä seikasta.

Tästä suunnattiin vielä kauppaan ostamaan iltaruokaa leipäsaaliin seuraksi. Tajuttiin, ettei käteistä tullut kun 10euroa matkaan, joten täytyi suunnitella ostokset tarkkaan. Makkarahyllyt ei oikein hevosten jälkeen inspannut, ja kassalle kiikutettiin 2 sitruunaa, 6 tiiliskivi maitoa sekä täytekakku. Mahtava yhteistyön ja hyvän suunnittelun tulos... Money well spend?

Koska minulla on käsittämätön fiksaatio graffitteihin, tiiliseiniin ja jätelavoihin oli ehdottoman tärkeää räpsäistä vielä pari kuvaa kaupan takaa.

Verkkokalvot tärisevät vieläkin tämänpäivän kuvarallista. Useita satoja valokuvia kertyi läpikäytäväksi niin maalta kuin mereltä. Ehkäpä tämä täytyneen ratkaista lasillisella viiniä ja siirtymällä katsomaan unikuvia.

Hyvää yötä!