Koska tarkka reitti tuulimyllyjen luokse oli hieman hämärän peitossa, joudun erehtymättömän suuntavaistoni lisäksi piirtämään google mapsin pohjalta tarkan 1:10000 mittasuhteessa olevan kartan perille pääsyn varmistamiseksi.
Lähdettiin luottavaisin mielin huristelemaan kohti myllyjä, mutta toisen käännöksen jälkeen huomasin, että jostain selittämättömästä syystä oltiin ajettu harhaan.
Jossain on tapana sanoa, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä osoittautui tässä tapauksessa todeksi.
U-käännös paikkaa etsiessämme huomattiin tien reunalla (juoksemassa täysin päättömästi) iiihan pikkunen koiran pentunen. Saman tien oli selvää että pikkunen oli aivan väärässä paikassa. AUTO SEIS! ja hätävilkut päälle. Simge hyppäsi autosta ulos ja alkoi houkutella pentua luokseen. Hetken takapuolta heilutettuaan (siis pentu) koira kipitti Simgen hellään syleilyyn ja helpotuksekseen iski pienet naskali hampaansa suoraan Simgen kätösiin. Otettiin pikkunen kyytiin ja ajettiin takaisin "asutus alueen" lähistölle ja alettiin etsiä koiran omistajaa.
Ollaan jouduttu täällä olo aikana tottumaan näkyihin, mitkä ei todellakaan ollu Suomessa mitenkään yleistä. Liian monta kertaa on nähty auton alle jääneitä koiria teiden poskilla, mikä melko varmasti olisi ollut tänkin pikkusen kohtalo...ellei kohtalo olisi puuttunut peliin.
Mutta mutta, hetken aikaa etsittyämme nähtiin huolestuneen näköinen mies pienen tyttärensä kanssa haahuilemassa holttomasti. Loistavalla Portugalin kielellä huusin hänelle (Fala Ingleshh?? Nou? mm....small dog wufwuf?) Huolestuneet kasvot vaihtuivat helpottuneeseen ja iloiseen ilmeeseen ja pikku tytär päästi riemun kiljahduksen! Oli mahtava nähdä kuinka epätoivo muuttui hetkessä aidoksi onnen tunteeksi.
Kun pentu oli saatu takaisin onnellisille omistajilleen, oli meillä vielä matkan alkuperäinen tarkoitus edessä. Tässä kohtaa jouduin tyytymään erehtymättömään suuntavaistooni ja pienen kikkailun jälkeen löydettiin perille.
Siinä se oli. Kaikessa komeudessaan. Kun tuollaisen lähelle menee siipien ilmaa halkovan huminan kuulee ja melkein tuntee rintakehässä.
Portugalissa käytetään paljon tuulivoimaa. Meidänkin kotiin tulevasta sähköstä on yli puolet tuottu uusiutuvilla energiamuodoilla. Valtaosa juuri tuulivoimalla.
Olen lukenut paljon suomessa trendinä olevasta tuulivoiman vastustamisesta. Mahtavimmat perustelut tuulivoimaa vastaan ovat ehdottomasti kommentit maiseman turmeltumisesta. Täällä nyt puoli vuotta näiden maiseman turmelijoiden ja turvallisuus uhkien keskellä asuneena en voi kun ihmetellä suomessa vellovaa kiivasta tuulivoimaloiden vastustamista. Henkilökohtaisesti pidän myllyjä isona osana tunnistettavaa rannikkoa ja lisäksi ne kaunistavat kukkuloiden mahtavia korkeuseroja.
Harhaan ajoa, kohtaloa ja paasausta. Siitä oli tämä päivä tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti