Istanbulin (ja Turkin muutenkin) suurimpia rikkauksia on minun mielestäni kuitenkin ihmiset. Turkkilaiset ovat sydämellisiä ja elämänmyönteisiä. Niin tuttuja kuin tuntemattomiakin autetaan aina ja iloisuus sekä tempperamentti kulkevat käsi kädessä. Illalliselle pöydän ääreen kokoonnutaan suvun ja ystävien voimin. Ruokailu aloitetaan myöhään illalla ja ilta jatkuu pitkälle yöhön. Syömistä tärkeämpää on kuitenkin yhdessä olo ja enemmän aikaa meneekin päivän tapahtumien kertaamiseen, kovaääniseen nauruun, maailman parantamiseen sekä käsillä jokasuuntaan viuhtomiseen :)
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Terveisiä Istanbulista
Tulin muutama päivä sitten Turkista, jossa vietin viikon verran läheisteni luona. Olin Istanbulissa, jota voin ilolla ja ylpeydellä kutsua toiseksi kodikseni. Sanotaan ettei yhden elämän aikana kerkeä näkemään ja kokemaan (saati käsittämään) koko Istanbulia. Tämä maailman ainoa sekä euroopan, että aasian puolelle ulottuva kaupunki tarjoaa minullekkin joka kerta valtavasti uutta vaikka olen siellä lukemattomia kertoja ollutkin.
Istanbulin sekoitus moderneja liikekeskuksia, sulttaanien palatsien loistoa sekä mielettömiä moskeijoiita minaaretteineen saavat minut lumoutumaan joka kerta. Eksyn lähes aina basaarien vilinässä, löydän uusia mausteita toreilta joiden kojut jatkuvat silmän kantamattomiin ja palaan aina kotiin lisäkiloja saaneena kaikista herkuista mitä mahaani olen ahtanut (ja okei, lisäkiloja myös matkalaukussa kaikista edullisista löydöistä kertyneenä). Ainoat asiat mistä en Istanbulissa erityisemmin välitä on ilmankosteus joka on usein niin korkea, että saa jo ennenstään kovan helteen tuntumaan lähes pyörryttävältä.Toinen asia on liikenne... jalankulkijana kadut joutuu ylittämään mallia silmät kiinni ja tien yli (jos yrität odottaa sopivaa rakoa saat kyllä odotella koko päivän). sitten vaan toivot ettei kukaan kaahaa päältäsi. Jos itse istut auton kyydissä ei auta muu kuin puristaa rystyset valkoisena penkin pieliä ja yrittää katsoa maisemia sen sijaan että seuraisit nopeusmittaria tai esimerkiksi sitä miten lähellä edessä olevan auton puskuri on. Ei liene edes tarpeellista todeta, etten itse siellä uskalla auton rattiin hypätä.
Istanbulin (ja Turkin muutenkin) suurimpia rikkauksia on minun mielestäni kuitenkin ihmiset. Turkkilaiset ovat sydämellisiä ja elämänmyönteisiä. Niin tuttuja kuin tuntemattomiakin autetaan aina ja iloisuus sekä tempperamentti kulkevat käsi kädessä. Illalliselle pöydän ääreen kokoonnutaan suvun ja ystävien voimin. Ruokailu aloitetaan myöhään illalla ja ilta jatkuu pitkälle yöhön. Syömistä tärkeämpää on kuitenkin yhdessä olo ja enemmän aikaa meneekin päivän tapahtumien kertaamiseen, kovaääniseen nauruun, maailman parantamiseen sekä käsillä jokasuuntaan viuhtomiseen :)



Istanbulin (ja Turkin muutenkin) suurimpia rikkauksia on minun mielestäni kuitenkin ihmiset. Turkkilaiset ovat sydämellisiä ja elämänmyönteisiä. Niin tuttuja kuin tuntemattomiakin autetaan aina ja iloisuus sekä tempperamentti kulkevat käsi kädessä. Illalliselle pöydän ääreen kokoonnutaan suvun ja ystävien voimin. Ruokailu aloitetaan myöhään illalla ja ilta jatkuu pitkälle yöhön. Syömistä tärkeämpää on kuitenkin yhdessä olo ja enemmän aikaa meneekin päivän tapahtumien kertaamiseen, kovaääniseen nauruun, maailman parantamiseen sekä käsillä jokasuuntaan viuhtomiseen :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti