Spora nro.28

Rämisevät ja kolisevat sporat ovat tärkeä osa Lissabonin sielua. Hyvää puuta. Lähes jokainen turistiopas nostaa yhdeksi "must to do" jutuksi Lissabonissa spora-ajelun numeron 28 reitillä.

Kyseinen kierros tuolla sympaattisella keltaisella kopperoisella on kaikkea sitä, mitä luvataan: huojuvaa ja heiluvaa kyytiä, taskuvarkaita sekä hengästyttävän upeita maisemia, syötävän suloisia pikku kyliä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Reitti kiemurtelee vanhimpien alueiden kapeita kujia ja mutkia, jotka  toisinaan olivat niin ahtaita, että huomasin puristavani rystyset valkoisina penkkiäni. Matkanvarrella on kaupungin vanhimpia monumentteja, näköalapaikkoja, kirkkoja, linnoja.... ja lista jatkuu. Haastellisinta olikin varmaan malttaa pysyä sisällä vaunussa pysäkkien välissä.

Se tuli myös selväksi, että vaunussa on 20 istumapaikkaa ja 38 seisomapaikkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaunussa olisi maksimissaan  58 henkilöä samaanaikaan... Aina on tilaa vielä yhdelle, joka käyttää Rexonaa (ja toiselle, ja kolmannelle....).

Tämä hyvä, suosittelen (en tosin ehkä herkästi matkapahointia poteville henkilölle...)!

Kuva-arkistojen aarteita: Photobomb

Tuletule jo kevät

Kylmää, kosteeta ja myrskyä. 

Tästä hieman aurinkoa. 

Päivä jolloin olisi kannattanut pysyä sisältiloissa

Ennusteet olivat povanneet kuulemma tälle päivälle kohteellisen rankkaa matalapainetta aivan suoraan rannikon edustalle. Sähköposti eräältä paikalliselta tutulta kertoi, että kannattaa laittaa jotain painavaa taskunpohjalle mikäli aikoo astua ulos talosta. Tämä tuttu tietää mistä puhuu, sillä joitain vuosia takaperin oli myrsky vienyt mukanaan yhden kokonaisen kerroksen hänen talostaan...

Noin seiskan aikaan aamulla alkoi pimennys ritilät pitämään pauketta ja ilmavirran liikket alkoi tuntemaan ihan talon sisällä asti. Tarkempi vilkaisu ulos hämärään paljasti "ylöspäin" satavan rankkasateen sekä raivoisimman meren mitä oon eläessäni nähnyt. Keskustassa oleva aallonmurtaja, jota muuten käytän "ison kelin" mittarina (murtaja on varmaan 5-7m korkea ja aaltojen liike sitä vastaan antaa hyvää osviittaa kelin koosta kaukaakin katsottuna), oli melkein kokonaan raivoisan valkoisen vaahdon peittämänä. Aivan kuten koko horisonttikin.

Vasta ulos astuttaessa tajusi oikeasti kuinka kovaa ulkona tuuli. Pihakalusteet ja muutamat kuivausnarulle unohtuneet vaatekappaleet oli ripoteltuna pitkin poikin pihaa. Leikkimökki jouduttiin ankkuroimaan painavilla kivilaatoilla, ettei se olisi lähtenyt lentoon. Koirat ilmoitti aika selkeästi että joo ei ainakaan pitkälle lenkille.

Tässä lontooksi hieman speksejä tältä päivältä. Huomaa "primary" swellin korkeus....

Ja tässä sama metrisellä systeemillä....Huomaa tuulen nopeus km/h...

Joka tapauksessa meillä oli sovittuna yksi asuntonäyttö puolenpäivän aikaan ja kas kummaa hieman yhdentoista jälkeen soittelikin välittäjä ja kysyi halutaanko siirtää tapaamista sään takia? Ei siirretty ja näytölle lähtiessä alkoi tuulen tuhot näkyä ihan konkreettisesti heti naapuritalon aidassa.

Pellin kappaleita oli pitkin ja poikin ja näytöltä palattuamme oli lisäksi talon etuosasta lähtenyt vielä kokonainen aidanpätkä irti. Lähiravintolan kyltit oli lennelleet ainakin sadan metrin päähän sijoiltaan ja puutarhatuoleja yms. näkyi vähän siellä sun tällä.

Ribeiran näköalatasanteelle oli ihan pakko pysähtyä, eikä oltu ainoita vaan useampi ihminen oli kamerat kädessä todistamassa tätä "myräkkää"

Empty lineup.....

Tällä samalla reisulla pistäydyttiin keskustan liikekeskuksessa, jossa nähtiin ihan oikeasti ensimmäinen spuge koko 10kk aikana!!! Ilmeisesti vieroitus rantojen miehistä on ollut tehokasta, sillä huomattiin ihmettelevämme ihan toopena että mikä toi on. Harvinaislaatuisesta tapauksesta puhukoon puolestaan myös se että paikallisetkin katselivat että wassap ja huutelivat että lopeta jo se juominen....perin omituista. Ja omituista oli myös se että liikekeskuksen pihalta lähdettäessä irroitti tuuli auton sivupeilistä kuoren irti. 

Ei kait tässä muuta, parempi ois ehkä ollut pysyä sisällä. 

Tavarataivas

Tämä inspiroi tänään! Mitkähän mahtais olla 10 ensimmäistä asiaa, jotka kiikuttaisin takaisin..hmmmm?!?

Kiirehdi jo Nuuskamuikkunen

Täällä vaikuttaa siltä, että Nuuskamuikkunen olisi jo palaamassa sillankaiteelleen soittamaan huuliharppuaan... Kevään tulon voi jo melkein haistaa! Toisinaan koko kylä kylpee auringonvalossa ja luonto loistaa eri väreissä.

Lenkillekkin oli aikasta jees lähteä ilman rotsia ja Tuomaksen tapauksessa shortseissa (meinasin kirjoittaa ilman housuja).

Teemana oli triathlon ja lajeina toimi hölkkä,  erinäköiset spurtit sekä yleinen idiotismi.

Ihan mahdotonta muuten nostaa itsensä allaolevasta asennosta käsilläseisontaan.. Molemmat yritettiin, ähistiin ja puhistiin, mutta ei sinneppäinkään.

Me kaikki hymyilemme samalla kielellä

Olen seurannut hieman ihmeissäni Suomessa viimeaikoina vellonutta keskustelua ja kirjoittelua rasismista.

On tietysti hieno asia, että Umayya Abu-Hanna sai kirjoituksellaan aikaan keskustelua, mutta aikamoinen kalabaliikki siitä syntyikin.

Ennenkuin pistän oman lusikkani soppaan haluan lainata pätkän eräästä facebook kommentista rasismi keskustelun tiimoilta:
"... On top of all nää asiat ei oo ees uusii juttui maahanmuuttajataustaisille. Moni on oppinut elää asian kanssa. Tuntuu silt, et monelle kantaväestön jäsenelle tää on ihan uutta ja herättää "ei kai Suomessa tälläistä ole"- reaktiota. Kai se vaan johtuu siit, et koko aihe on niin ajankohtanen täl hetkel...."

Eihän rasisimi tosiaan ole mikään uusi ilmiö (edes kaksikulttuuriselle paljasjalkalaiselle stadilaiselle). Itse sain ensimmäiset neekeri huudot perääni jo varmaan yli 20 vuotta sitten. Rasisitisten kommenttien lisäksi olen kohdannut myös "sääliä" siitä, kuinka vaikeaa ja kova kuri minulla täytyy olla kotona turkkilaisen isän tyttärenä, ja ihmettelyjä mihin piilotan aina huntuni kun tulen kouluun.. HEHHEH...
Mielikuvituksettomat nimittelyt ja käsittämättömät ennakkoluulot ovat mielestäni aina olleet vain lähinnä säälittäviä. Sensijaan identiteetin ignooraaminen on tuntunut välillä hiukan paskamaiselta. En ikinä unohda, kuinka eräs opettajani räjähti nauruun nimeni kohdalla läsnäolo listaa läpikäydessään ja totesi, ettei todellakaan aijo opetella nimeni lausumista. Tämä tietysti luokan muiden oppilaiden naurun säestämänä. Tähän ilmiöön törmään tasaisin väliajoin (itseasiassa vähän turhankin useasti). Suomalaiset usein vaan nyökyttelevät, vaikkei heillä ole harmainta hajuakaan, minkä nimiseksi itseni juuri esittelin (joo tiedän kyllä, että osa ei vaan kehtaa(?!?) kysyä uudelleen). Sitten järjestelmällisesti jätetään kutsumatta nimeltä. Huvittavin oli eräs henkilö, joka vislasi minulle kuin koiralle jos halusi huomioni.

No joo, jokatapauksessa pointtini on se, että rasismia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Niin Suomessa kuin muuallakin. Se mikä mielestäni on oikeasti tärkeä keskustelun aihe on välinpitämättömyys. Rasistiset juopot ja "hullu-mummot" kannattaa jättää suosiolla omaan arvoonsa. Haluaisin tietää kuinka moni niistä, jotka ovat reagoineet esim. Umayya Abu-Hannan kirjoitukseen ajatuksella kiittämätön yleistäjä, ovat tulleet ajatelleeksi sitä, ettei ongelma ehkä olekkaan pelkät rasistit vaan myös ne jotka sen sallivat. Suomessa voi huudella aika vapaasti neekeri kommentteja toiselle, ilman että kukaan siihen puuttuu. Varpaisiin tuijottelu ei käsittääkseni ole erityisen avarakatseista.

Mitäpä jos vain haukuttaisiin vähemmän ja hymyiltäisiin enemmän, niinkuin otsikkokin sanoo, sen me ainakin teemme kaikki samalla kielellä.

Peace and Love

Se oli maanantai se

Tämä viikko käynnistettiin teemalla enemmän raitista ilmaa, vähemmän tietokoneen edessä istumista. Maanantai oli tehty surffaamisesta, kävelylenkeistä koirien kanssa sekä erinäisistä puun hakureissuista.

Meidän "takapihalta" eli viereiseltä pellolta etsivä löytää... Se toimii monelle ylijäämä rakennustarvikkeiden dumppaus paikkana. Löydettiin vinopino marmorilaattoja, jotka pääsevät tulevan kodin pihaan (kunhan se ensin vaan löytyy... siis se koti).

Polttopuita metsästettäessä ei oltu ehkä  ihan jokakerta 100% varmoja ollaanko ryöstöretkellä jonkun tontilla.. kröhöm.. no jos nää vaan ihan muutaman sillai tosi nopeesti ottais

Säälittävä saalis, josta Luna vei vielä osansa.

Alla video Lunan mielipiteestä, kun se ei päässyt mukaan hakemaan lisää puita. Naapuritkin rupesivat ihmettelemään..

eroahdistusta

Poissa silmistä, poissa mielestä

Tiedätkö sen tunteen kun olet hinkannut syövyttävällä ja kemikaalin huuruisella aineella vuokra-asunnon seiniä. Sen jälkeen maalaat niitä samoja seiniä "anti-fungus" maalilla, jotta mustuneet kohdat saadaan pois näkyvistä kaunista seinää pilaamasta. Pötslöi vaan ja ongelmat piiloon. Tulee väistämättä mieleen, kun eräs rakkaista veljistäni joskus aikoja sitten teippasi autonsa digitaalisen kilometri lukeman piiloon, ettei tarvitse miettiä kuinka auton arvo laskee sitä mukaa kun kilsat kasvaa. Se sentään oli hauska juttu..

Saatiin jokin aika sitten kuulla että kaiken kosteuden ja homeongelmien "the principal reason" onkin kuin onkin....drum roll.........ME ITSE! Me ei kuulemma lämmitetä taloa tarpeeksi lämpimäksi ja putsata homeita pois tarpeeksi usein, joten ne tulee uudestaan näkyviin. Tätä ennen kun oltiin näistä asioista mainittu ja kerrottu että oikeesti täällä homehtuu vaatteet naulakkoon, oli hänen tokaisunsa:" Are you sure they're moldy?"

No...I'm positive.

Jouluaattona Iltalehti julkaisi netissä jutun, joka oli otsikoitu: Tervetuloa Joulusaunaan!
Seuraavat kuvat oli koristamassa tätä juttua ja tässä linkki itse uutiseen: http://www.iltalehti.fi/asuminen/2012122116480649_an.shtml

(Kuvat Iltalehti.fi Verkkosivut, Eero Liesimaa)

 Tervetuloa makuuhuoneeseen ja Joulusuihkuun!

Talvi tuli, kosteus tuli, kosteuden alta esiin tuli...ei ainakaan batman

Jouduttiin keskeyttämään tämä syytös ja esittämään oma mielipiteemmee tähän "principal reasoniin" joka on meidän mielestämme kehno ja olosuhteisiin sopimaton rakennustekninen suunnittelu ja toteutus. Voidaan tietysti olla väärässä, ainakin talon omistajan mielestä. Autonkin rengas joka kuluu jatkuvasti yhdeltä puolelta kannattaa vaihtaa sen kuukauden välein, sen sijaan että kävisi tarkistamassa olisiko se vika sittenkin siinä autossa...eikö vain.

Kaikille kesän aikana vierailulla olleille kerrottakoon nyt oloanne helpottaaksenne, että nämä ongelmat alkoivat vasta tässä talven aikana, eli no worries, kesällä ette ole hengitelleet nöitä höpönassuja henkosiinne.

No nyt on kuitenkin koko kämppä puunattu ja maalattu ja täkäläisten standardien mukaan ongelmat korjattu sitä mukaa.

Tähän vielä kerrottakoon eräs tarina, jonka tapahtuma paikkana toimii naapurimme koti. Hieman asuntoon muuttonsa jälkeen tuli esiin, että katto päästää jostain vettä ullakkotiloihin ja sitäkautta valaisimien sähköjohtoreikien kautta sisään huoneistoon. Muutamien (useiden) asiasta mainitsemisien jälkeen saapui viimein paikalle rakennuttajan remppamies. Mukanaan pilttipurkillinen sementtiä. Tarkasti ja huolellisesti tämä rempamies sitten peitti sementillä kaikki kattovalaisimien reiät umpeen ullakon puolelta ja kas näin; enää ei vesi päässyt sisään huoneistoon.

Sen pituinen se.

You´re braver than you believe

Just do it

Täsmäisku aleenusmyynteihin: Suorinta tietä Outletlandiaan ja tiukka kurvaus Niken myymälään. Jo naurettavat hinnat poljettu entisestään (mitäs tuumaatte Free runeista 30 euron hintalapulla varustettuna?!?) sekä lisäksi ota 3 maksa 2 tarjous päällä. What do you do.... GO!

Eipä taida kauheasti löytyä parempaa sijoituskohdetta, kuin oma hyvinvointi. Kiitos Portugal, kiitos Outlet paratiisi ja kiitos Nike. Lupaan pistellä näillä entistä kovempaa menemään!