Olen seurannut hieman ihmeissäni Suomessa viimeaikoina vellonutta keskustelua ja kirjoittelua rasismista.
On tietysti hieno asia, että Umayya Abu-Hanna sai kirjoituksellaan aikaan keskustelua, mutta aikamoinen kalabaliikki siitä syntyikin.
Ennenkuin pistän oman lusikkani soppaan haluan lainata pätkän eräästä facebook kommentista rasismi keskustelun tiimoilta:
"... On top of all nää asiat ei oo ees uusii juttui maahanmuuttajataustaisille. Moni on oppinut elää asian kanssa. Tuntuu silt, et monelle kantaväestön jäsenelle tää on ihan uutta ja herättää "ei kai Suomessa tälläistä ole"- reaktiota. Kai se vaan johtuu siit, et koko aihe on niin ajankohtanen täl hetkel...."
Eihän rasisimi tosiaan ole mikään uusi ilmiö (edes kaksikulttuuriselle paljasjalkalaiselle stadilaiselle). Itse sain ensimmäiset neekeri huudot perääni jo varmaan yli 20 vuotta sitten. Rasisitisten kommenttien lisäksi olen kohdannut myös "sääliä" siitä, kuinka vaikeaa ja kova kuri minulla täytyy olla kotona turkkilaisen isän tyttärenä, ja ihmettelyjä mihin piilotan aina huntuni kun tulen kouluun.. HEHHEH...
Mielikuvituksettomat nimittelyt ja käsittämättömät ennakkoluulot ovat mielestäni aina olleet vain lähinnä säälittäviä. Sensijaan identiteetin ignooraaminen on tuntunut välillä hiukan paskamaiselta. En ikinä unohda, kuinka eräs opettajani räjähti nauruun nimeni kohdalla läsnäolo listaa läpikäydessään ja totesi, ettei todellakaan aijo opetella nimeni lausumista. Tämä tietysti luokan muiden oppilaiden naurun säestämänä. Tähän ilmiöön törmään tasaisin väliajoin (itseasiassa vähän turhankin useasti). Suomalaiset usein vaan nyökyttelevät, vaikkei heillä ole harmainta hajuakaan, minkä nimiseksi itseni juuri esittelin (joo tiedän kyllä, että osa ei vaan kehtaa(?!?) kysyä uudelleen). Sitten järjestelmällisesti jätetään kutsumatta nimeltä. Huvittavin oli eräs henkilö, joka vislasi minulle kuin koiralle jos halusi huomioni.
No joo, jokatapauksessa pointtini on se, että rasismia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Niin Suomessa kuin muuallakin. Se mikä mielestäni on oikeasti tärkeä keskustelun aihe on välinpitämättömyys. Rasistiset juopot ja "hullu-mummot" kannattaa jättää suosiolla omaan arvoonsa. Haluaisin tietää kuinka moni niistä, jotka ovat reagoineet esim. Umayya Abu-Hannan kirjoitukseen ajatuksella kiittämätön yleistäjä, ovat tulleet ajatelleeksi sitä, ettei ongelma ehkä olekkaan pelkät rasistit vaan myös ne jotka sen sallivat. Suomessa voi huudella aika vapaasti neekeri kommentteja toiselle, ilman että kukaan siihen puuttuu. Varpaisiin tuijottelu ei käsittääkseni ole erityisen avarakatseista.
Mitäpä jos vain haukuttaisiin vähemmän ja hymyiltäisiin enemmän, niinkuin otsikkokin sanoo, sen me ainakin teemme kaikki samalla kielellä.
Peace and Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti