Ribamar

Seuraa kuvaoksennus kotikulmiltamme. Kotimme sijaitsee Ribamarissa n. 3 kilometriä pohjoiseen Ericeiran keskustasta.

Ribamarin keskusta on peini, mutta todella kompakti. Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen: minimarketti, apteekki, teurastaja, muutama kuppila ja ravintola yms.

Lihat käydään ostamassa paikalliselta teurastajalta.

Keskustasta löytyy myös yksi erittäin hämmentävä piha. Se on kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Piha on tukotettu täyteen mini elukoita ja ihmisiä. Bonuksena se, että  kaikki kieppuu ja pyörii jatkuvasti... Vaikea selittää, mutta oikeasti... Tää on spooky!!

Koiruuksia täällä on melkein jokaisella. Osa juoksentelee vapaana miten tykkää ja hetkittäin tarvitsisin nitroja seuratessani näiden karvapallojen puuhasteluja...

Suurimmaksi osaksi koirat ovat kuitenkin kotioloissa. Täällä tosin koirien paikka on pihalla, eikä todellakaan sisällä talossa. Vuokra emäntämme olikin hyvin huolissaan kun kuuli, että meilläpäin koirat ovat sisällä talossa. "Mutta nehän pissaavat ja kakkaavat jokapaikkaan" . Taidetaan myös olla aika omituinen näky täällä kun lähdetään koirat hihnojen päässä kävelylle.
Koirat ovat täällä siis ehkä enemmänkin vahteja, kuin lemmikkejä tai perheenjäseniä. Tämä on tyypillinen näky (höystettynä hirmuisella älämölöllä) melkein jokaisen aidan takana:

Lunakin opettelee paikallisille tavoille...

 Keskustasta (johon meiltä kävelee noin viitisen minuuttia) takaisin ihan kotikulmille.

Etsi kuvasta Tuomas :)

Täälä näkee jokapaikassa tyhjillään olevia, myydään kyltillä varustettuja- sekä myös täysin keskeneräisiä taloja.

 Talot ovat mallia pari- rivi- tai omakotitalo.

Tähän me muutetaan kun rahat loppuu..Merinäköala ja kaikkee...

Ja laskut voi jättää tähän...

Kesää odotellessa

Tuossa muutama päivä sitten keskustelin yhden rakkaan veljeni kanssa Facebookin välityksellä ja kerroin että kuulumisia voi käydä lukemassa myös täältä blogista.

Hetkisen ajaksi chättäyksemme keskeytyi, jonka jälkeen chattiikkunaan tuli kommentti:


rupes vituttaa toi blogi
liian ihanaa
kateellinen


No tässä muutama kuva, omistettu ihan sulle Tuukka!

Tämmönen näkymä on ollut meillä uloskatsoessa jo kohta kaks viikkoa putkeen.
Välillä satanu ku esterin hanurista ja melkeen jokapäivä tullut aivan älyttömän kovaa.
Onneks kuitenkin netti on toiminut sairaan huonosti ja katkonaisesti, joten sisällä ei sentään oo ollu liikaa tekemistä.

Täällä on muuten ihan tavallista, että palveluntarjoa voi suorittaa huoltotoimenpiteet keskellä viikkoa ja keskellä päivää ilman erillistä ilmoitusta yhteyksien katkaisusta. Täällä on muuten myös ihan tavallista, että yhteydet katkeaa keskellä viikkoa, keskellä päivää, ilman erillisiä palveluntarjoajan huoltotoimenpiteitä...




Mut tänään kuitenkin alko viimein paistaa aurinko ja ens viikkoa kohden pitäis meilläkin alkaa vihdoin kevät.

Vappuja,

Tuomas

Uusi tuttavuus

Viimeiset pari päivää on mennyt kodin ja pihan parissa puuhastellessa sekä valmistautuessa sunnuntaina  Suomesta saapuvien vieraiden tuloon.
Illat on tullut möllöteltyä telkkarin edessä ison viinilasin kera :) Törmättiin ainakin meille molemmille ennestään tuntemattomaan sarjaan, jota rohkenen jo lyhyen tuttavuuden jälkeen suosittelemaan.
Elikkäs tässä traileria ja muutamaa klippiä tarjoiltuna, ollos hyvä:

See it high or else you wont enjoy it :)

http://gawker.com/5781810/the-cleveland-show-3d-movie-see-it-high-or-else-you-wont-enjoy-it

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua

Ja ennenkuin kukaan tukehtuu mihinkään, niin EI, minusta ei ole tulossa morsian :)

Jotain uutta...

Jotain vanhaa... Pitäisi muuttaa useammin. Mahtava fiilis löytää kaapin pohjalle unohtuneita  aarteita .

Jotain sinistä... Kaikki korut on saatu erittäin rakkailta ja tärkeiltä ihmisiltä. Varsinkin nyt kun on kaukana melkein kaikista tuntuu hyvältä pitää heidät edes jollakin tapaa lähellä.


Lainattua... YuoTuben video koko päivän päässä soineesta biisistä.

http://www.youtube.com/watch?v=WRmBChQjZPs

Viimeinen ilta

Sunnuntai 25.3

Kello on puoli kolme yöllä ja ajetaan kohti veikkolaa. Vielä parituntia sitten pakattiin kahta mattoa jätesäkkeihin, joiden sisukset oli ahdattu täyteen pyyhkeitä, imuri, lakanoita ynnämuuta mitä nyt mattojen sisään yleensä kääritään. (Osku huom. Kuolleet prostituoidut poislukien). Aikaansaannos näytti epäilyttävästi yli-isolta huumepaketilta  Kaksi isoa pahvilaatikkoa oltiin pakattu jo aikaisemmin illalla.

Miksi sitten jätettiin ihmenyssäköiden pakkaus viime tunneille? Alunperin aukottomana suunnitelmanahan oli lähettää kaksi EUR-lavaa tavaroita lähtöä edeltävänä keskiviikkona kohdemaahan, joita oltaisiin sitten vastassa niiden saapuessa. Ikävä kyllä auto ei käynytkään suunnitellusti kaupaksi ja päädyimme ratkaisuun, että dropataan toinen lavoista pois, pakataan Ka täyteen näistä tavaroista ja pyydetään Tatua ajamaan auto mestoille. Tadaa, problem solved!

Olisi tietystti pitänyt arvata, että kaikki ei mee niinku Strömssööössä, eli lauantaina autoa katsastaessa, pyytää katsastusmies meitä ajamaan varovasti sillä vasen etujousu on kokonaan poikki. Leimassa lukee hylätty. Korjausarvion ja aikataulun huomioon ottaen tulis koko autoshowsta aivan liian kallis ja auto päätetään jättää Tonille korjattavaksi ja myytäväksi.

Ongelmaksi tietysti muodoistui autoon tarkoitetun lastin uudelleen sijoitus. nopean googlauksen jälkeen päädyttin lähettämään mahdollisimman paljon näistä tavaroista ulkomaan postipaketteina. Ulkomaan pakettien maksimipainot on 30kg/ludju joten jouduttiin vielä kertaalleen käymään läpi oikeasti tarpeelliset tavarat. Aikaisemmin mainitsemamme  pahvilaatikot pysyi postin antamissa raameissa, mutta matto/hash/imurirulla valmiiksi käärittynä näytti vaa'alla 32kg. Voin rehellisesti kertoa, että kyyneleet vierivät poskiani pitkin. mattorulla jouduttiin siis jättämään Tatulle ja Teolle säilöön myöhemmin keksittävää rahtausmuotoa odottelemaan. Paketin purkaminen kahden kilon takia ei ollut edes vaihtoehto.

Ja takaisin alkuun, eli on sunnuntai yö ja ajetaan kohti veikkolaa viemään Ka Tonille, joka vie meidät siitä sitten tavaroiden ja koirienhaku reissun jälkeen lentokentälle. Kuusi erikokoista ja eri painoista ylikiloista matkalaukkua, sekä henkilöautonkokoiset koirien lentokopat täyttävät hienosti pakettiauton tavaratilan. Yliväsyneenä ja kaikesta hieman loppuunkuluneena, ei myöhäisyön tetrispeli ihan kauheasti nappaa.

Loppujen lopuksi sirkuksemme saapuu puoli neljän aikaan lentokentälle. Halaukset, kiitokset ja heipat Tonille, josta oli korvaamaton apu logistiikan suhteen!

Mutta  mitä tapahtui lentokentällä? Kuinka tarinamme sankarit selviytyvät väsymyksestä runneltuina lentokenttävirkailijoiden kovassa käsittelyssä? Onko kenenkään ylipäänsä mahdollista nukahtaa istuimeensa, ennenkuin kone on edes irtaantunut portista?

Tarina jatkuu jossain seuraavassa jaksossa...

Tänään tämmöistä

Tänään jännittävässä ohjelmistossamme oli ruokaostosten teko. Ihana naapurimme vinkkasi meille paikasta kotimme lähellä, jossa kannattaa tehdä hedelmä- ja vihannesostokset. Paikka on niin piilossa, ettei edes onnekkain Hannu Hanhi voi sinne vahingossa eksyä. Enismmäisillä kerroilla kyseisessä paikassa olimme kuin lapset karkkikaupassa (taisin jopa päästää muutaman riemukiljahduksen ääneen). Sana tuore sai kokonaan uuden merkityksen... kaikki hedelmät sekä vihannekset tulevat freeseinä joka aamu suoraan lähi-alueilta!

Ja tälläkertaa mukaan tarttui tämänmoinen sekametelisoppa

Ruoka ostosten jälkeen suunnattiin Mafraan palauttamaan vuokra-autoa (luojankiitos viimeistä kertaa.. Oma kikotin pitäisi olla valmiina noudettavaksi muutaman päivän päästä). Siitä reissusta ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Kuitenkin yksi sneak peek kuva humalluttavasta Mafran palatsista ( jonka rakennuttaminen sai aikoinaan koko Portugalin talouden heittämään häränpyllyä) :

Oikeastaan yksi jumalasia tuli bongattua auton palautus reissulla kun odottelimme henkilökunnan palaamista ruokatauolta. Uskaltauduin ensimmäisen kerran sisälle asti China shoppiin ( joita täällä on vähän joka kadun kulmassa) kuluttaessani aikaa. Hetken silmät veti hedelmäpeliä, kun verkkokalvot yrittivät ymärtää sitä älytöntä roinan määrää... Mutta löysin jotain, mistä olen hyvin hyvin onnellinen.. 

Tiedättekö sen tunteen, kun teet letin tukkaan ja näytät upealta, sitten kun letin pää pitäisi saada kiinni kierität sata kertaa isoa pampulaa pienen latvahaituvan ympärille... EI HYVÄ!

.

Pyyntöihini on vastattu, ja KYLLÄ nämä kuminauha-asiat saavat minut hyvin onnelliseksi!

Nonni, auto palautettu taksilla kotiin ja nassut kohti meidän vieressä olevaa Sementen tehtaanmyymälää. Tarkoituksena metsästää molemmille käytetyt surffilaudat, koska jatkuva lautojen vuokraaminen on vähintäänkin typerää.

Matkanvarrella (kuvassa) on muuten mielettömän hyvä rafla, jossa seisomapöytä periaatteella saa masun halkeamispisteeseen 11 eurolla. Ongelmaksi vaan muodostuu, valinnan vaikeus siitä, mitä kaikkia herkkuja söisi, kun pelkästään  lihaa on jotain tsiljoonaa  erilaista laatua tarjolla. Myös karahvi viiniä (joka sisältyy tohon 11 euroon)  on suositeltava, ellei jopa välttämätön valinta :)

Riemuidiootti matkalla lauta-ostoksille.

Toistaiseksi ei tarttunut lautaa mukaan kummallekkaan, vaan lähdettiin mietintämyssyt päässä takaisin kohti kotia. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin....