Ainakin yksi asia Portugalista on täysin selvä. Auto on tässä maassa välttämättömyys.
Välimatkat on pitkiä ja koko infrastruktuuri on tehty palvelemaan ainoastaan autoilijoita.
(vähän niinku pikku Espoo...)
Auton etsiminen on melkolailla yhtä helppoa kun suomen nettiauton, kiitos internetin ja Standvirtual.pt:n. (Pika oppimäärä Portugalin kieliseen autosanastoon tulee myös kaupan päälle.). Luotettavan myyjän löytyminen onkin sitten asia erikseen. Lähes poikkeuksetta jokainen jolta ollaan autoista täällä kysytty on sanonut, että auto kannattaa/pitää ostaa joltain jonka tunnette ja johon luotatte, tai tällaisen henkilön tuntemalta ja luottamalta ihmiseltä...
Tämä rankkasi pitkälti ulos kaikki yksityiset myyjät ja jäljelle jäi auton hankkiminen "Ständiltä" eli perus autoliikkeestä.
Onneksemme lähialueen isommat kaupungit, Mafra ja Sintra on siunattu useilla kymmenillä Rehti-Reiskan kehäkolmosen Autot & Parakit Ky tyylisillä liikkeillä.
Koko viime lauantai vietettiin käymällä läpi yksitellen kaikki ständit akseleilla
Ericeira-Mafra ja Ericeira-Sintra. Auto hankinnan helppoudesta kertoo eräskin tapaus, jossa liikkeen pihaan päästyämme alkaa myyjä samantien huutelemaan myyntipuheita Portugaliksi. Kysyessämme häneltä puhutko englantia, saadaan vastaukseksi lisää myyntipuhetta portugaliksi ja "massii masii" sormien hypistelyä. Obrigado ja seuraavaan liikkeeseen.
Ptikän päivän päätteksi löydettiin yksi auto, jo kiinni menneen liikkeen pihasta. Ikkunassa ei ollut mitään infoa hinnasta tai muista spekseistä, ainoastaan lankapuhelinnumero, joten päätettiin yrittää soittaa myyjälle heti kotiin päästyämme. Ei kuitenkaan tavoitettu myyjää, joten jatkettiin netti ilmotusten selaamista. Hetken selailtuamme löydettiin tämän kyseisen kiinnostusta herättäneen auton ilmotus hinta yms. tietoineen. Kaikki näytti varsin lupaavalta ja netti ilmotuksesta löytyi myös kännykkänumero. Sunnuntai aamusta soitettiin tähän kännykkä numeroon ja saatiinkin myyjä kiinni. Hugo lupasi viedä meidät koe ajolle anyhour on monday.
Maanataina paineltiinkin sitten anyhour, eli heti aamupäivästä liikkeeseen. Meitä pihalle tuli vastaan varsin rohtuneen näköinen, vain portugalia puhuva vanhempi mies, joka ei tod. kuulostanut yhtään Hugolta. Yks kaks selviääkin paperilapulle nuhrustetun hintalapun nähtyämme, ettei tämä kys. yksilö olekkaan netistä bongaamamme, eikä tämä viskibassoinen mies olekkaan Hugo. Tarjoutui hän kuitenkin viemään meidät koeajolle. Hänen tarjoama koejo tarkoitti kuitenkin takapenkillä istumista, koska autossa ei ollut voimassa olevaa vakuutusta. Jos oltais ostettu auto, niin oltais päästy ajamaan. Obrigado ja Hugoa etsimään.
Hugon putiikki löytyi sitten parin kilometrin päästä ja siellä pihalla myös meitä kiinnostanut auto. Hugolla oli pari muutakin übersiistiä kärryjä tarjolla.
 | ||
Aivan törkeen siisti Suzuki Samurai Cabrio -90!!
|
Koeajo oli onnistunu ja molemmat tykättiin autosta. Haluttiin vielä viedä auto mekaanikolle yleisesti tsekattavaksi. Mekaanikko oli tosi asiantunteva ja vakuuttava tyyppi, eikä autosta löytynyt oikeestaan mitään moitittavaa. Mekaanikko osas kertoa kyseisen mallin muutamat tyyppiongelmat, mutta muuten kehui mallia ja kyseistä yksilöä. Mutta sitten...
Viimeisimmästä jakopäänremontista kysyttäessä meni myyjä hieman vaivaantuneeks ja sanoi ettei tiedä koska se on tehty viimeksi. Kilometrejä autolla oli kuitenkin senverran takana, että ellei remppaa oo tehty on se tehtävä välittömästi. Mekaanikolta pyydettiin suora hinta-arvio rempalle ja jokseenkin yllätykseksi hinta oli aikalailla samaa luokkaa suomen korjaamojen hinnan kanssa, eli montarahaa.
Ajomatkalla mekaanikolta takaisin autoliikkeelle alkoi sitten myyntipuheet. Hugo lupasi tehdä autoon rempan, sekä muut huoltotoimenpiteet huomattavasti, siis erittäin huomattavasti huokeammalla hinnalla. Alettiin miettiä tilannetta suomeksi ääneen, tarkoituksena hieman hämmentää Hugoa.
Liikkeeseen päästyämme alkoi sitten todellinen vääntö hinnasta, jonka lopputuloksena Hugon yhtiökumppani/faija totesi:" Crazy women"
Aikamoista munaskuugelia löytyi Hugolta, ottaen maan taloustilanne ja myynnin vaikeus kaikilla aloilla huomioon, sillä hänen yksiselitteinen vastauksensa toteamukseen:"It's this prize or we walk away" kuului:"Then walk away." ...ja enää puhuttiin vikasta satasesta
Ja poishan siitä oli sitten käveltävä. Ainakin hetkeksi. Pienen jäähdyttelyn jälkeen kuitenkin kitkerin hampain Simge kävi puristamassa Hugon kättä ja kaupat tuli.
No mikä auto se sitten oli, minkä takia kannatti ajella pitkin Mafran ja Sintran kuntaa ja käydä tulikiven katkuista taistoa viimesestä hinnasta?
 |
| FORD KA TADAA!
Tai ei sittenkää, vaan
Land Rover Freelander
 |
 |
| Renkaita potkimass |
Tuomas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti