Tänään kävimme tutkimassa kylän nimeltä Obidos. Näin ennen sesongin alkua oli vielä suhteellisen tyhjää turisteista, mikä sopi meille mainiosti. Saimme rauhassa ihastella kylän pikku kujia, sitruunapuita, kaikissa väreissä loistavia kukkia, valkoisia taloja sinisillä ja sinapinkeltaisilla reunuksilla sekä upeita vanhoja muureja sekä kirkkoja.
Kylä oli myös ahdettu täyteen vierivieressä olevia kojuja, kauppoja sekä ravintoloita ja kahviloita. Hinnat olivat aika suolaisia ( esim. vessaan pääsyn vuoksi osteusta pikku vesipullosta sai pulittaa 1, 50 €, kun muualla 5l tonkka maksaa n. 0,40 senttiä...).
Näin ollen ainut mihin roposia tuhlattiin, oli juoma nimeltä Ginja de Obidus. Olisihan se ollu sivistymätöntä, jos ei paikallista suklaakupista nautittavaa likööriä olisi maistanut :)
Jo kauan ennen minun ihastumista kyseiseen kylään, rakastui Dom Dinin vaimo Dona Isabel Obidukseen. Niinpä Donan mies osti (KYLLÄ, OSTI) kylän hänelle lahjaksi. Vuodesta 1228 asti kylä oli siis hänen 1900 - luvulle asti. 1500 - luvulle asti Obidos " katseli " merta, kunnes maa nousi niin paljon, että Obidus jäi sisämaahan ja jäljelle jäi vain laguuni.
Alkuperäiset obiduksen kukkuloilden asukkat olivat Roomalaisia ja Visigootteja, mutta yleisnäkymän perintö tulee Mooreilta.
Todella viehättävä kylä, ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Yksi vihje kuitenkin: Ei kannata poiketa matkalla Torres Vedrasin ostoskeskukseen, koska siellä "voi" käydä hassusti.....
 |
| Yli-innokas kuvausassistentti ei suostunut millään poistumaan edestä, vaan änkesi päättäväisesti kuvaan mukaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti